keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kukkapuska!

Lauantaina oli sitten se SM-sarjan avauskilpailu Orimattilassa. Valmistautuminen meni melko viime tippaan, siviilipyörissä ei tietenkään pysynyt ilma ja kaikkea muuta pientä oli vielä viimeisinä päivinä. Eikä tuo pakkanen ainakaan helpottanut asiaa. Huoltoautossa kun ei ole minkään valtakunnan moottorinlämmitystä, mutta niin vain lähti -28 lämpötilassa käyntiin joten matka saattoi alkaa...
Kisapaikalla ensimmäinen jännitys oli, että lähtisikö Skoda käymään. Ja sehän lähti liki ensiyrittämällä ilman mitään murheita! Onse vaan ihme laite... Kilpailupaikalla ja katsastuksessa ei mitään ihmeellistä, ainoastaan meinas olla vähän kiirettä kun katsastus eteni melko hitaasti... Mitattiin muuten ensimmäisen kerran äänet, 94dB oli tulos eli sopiva.
EK 1:
Erittäin vaihtelevaa tietä, muutamia pikku paikkoja. Ajo sujuu... varoen, melkoista hakemista että paljonko sitä uskaltaa renkaisiin luottaa ja et millähän vaihteella sitä kuuluis missäkin kohtaa ajella. Tuloksena luokan viimeinen.
EK 2:
Leveää lentokenttää, täydellistä myrkkyä siis. Siihen vielä päälle vähän varovaisuutta niin viimeinen sija on tosiasia. Skodassa oli huippuja vain 115km/h...
Tämän jälkeen oli tauko, jossa muutaman kerran kyllä muistutetaan että millä sijalla ollaan ja että nainenkin on edellä (Hienoa Netta!). Nooh mittarista vähän bensaa ja seuraavalle.
EK 3:
Jälleen aika vaihtelevaa latua, vähän rupeaa jo ajamisen juonesta saamaan kiinni. Tuloksena tokavika.
EK 4:
Erittäin vaihtelevaa tietä, pari pikku tilannetta mahtuu jo joukkoon ja muitakin sähellyksiä ihan tarpeeksi. Eroa tulee kärkeen paljon, mutta luokassa jää taas yksi taakse.
EK 5:
Pääasiassa isoa tietä, mikä on vaan myrkkyä. Ekaan kurviin tosin koitan väkisin suorittaa sisäimun, mutta omin voimin tullaan takaisin tielle. Sijoitus tuttu ja turvallinen tokavika.
EK 6:
Päivän lyhin pätkä, mutta suurin tilanne saadaan täällä. Takapiikkin jo taas "perinteisesti" ylikovaa, mutta maalissa se todellinen liippi sitten saadaan aikaiseksi. Auto jo ennen kurvia vähän linkkuun ja komeasti selvitään. Jälleen tokavika.
Tästä sitten maaliin, jossa jäädään odottelemaan ennen "maalilavaa". Syykin selviää vähän ajan päästä, kun viitotaan ajamaan vasempaan reunaan. Tulimme luokassa kolmanneksi ja täten piti osallistua podium sermoniaan! Voi pojat, eihä me hävitty kuin 5,5 minuuttia voittajalle! Oli meinaan melko kummallinen fiilis siinä olla kukitettavana... Muutenkin aika erikoista olla haasteltavana lähdössä, maalissa ja tauolla, mut tää on sitä SM-touhua...

Tänään kävin vaihtamassa autoon taas siviilipyörät alle ja kattelemassa muutamia pikkujuttuja jo valmiiksi, kilpailukausi kun jatkuu jo tulevana lauantaina...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti