perjantai 23. maaliskuuta 2012

Vauriotarkastus

Kävin sitten purkamassa auton keulaa jotta näkisi mahdollisia vaurioita. Noh...
Jäähdytin on yhden pultin varassa kiinni (joka sekin löysässä...), todennäköisesti näin on ennenkin ulosajoa jo ollut. Alaosasta en edes löytänyt kiinnikkeitä, joten taidan keskittyä siihen, että laitan sen nyt kunnolla yläreunastaan kiinni.
Eniten mikä pisti silmään on tuo öljyn ja jäähdytinnesteen määrä panssarilla. Missään ei näkyvää, jatkuvaa vuotoa ole, joten tuo on kertynyt hiljalleen. Panssarissa on kyllä muutamia jälkiä, että on ottanut kiinni öljypohjaan. Tällä hetkellä veikkaan, että öljykertymä on huohottimesta. Sille ei ole omaa säilöä, vain letku alaspäin panssarin päälle. Jäähdytinneste on selkeästi alavesiletkun lähdön juuresta, sieltä tuntuu välillä tippuvan muutama tippa.
Mutta siihen ne "vauriot" jäävätkin. Pyöränkulmat täytyy tarkistuttaa, ne tuntuu vähän muuttuneen sitten viime tarkistuksen... Toinen takaiskari tuntuu olevan vähän jumissa, mut eiköhän sekin tuosta tokene. Hanttarin takaovi ei aukea, sille tapahtui jotain jo Orimattilassa, hanttarin etuoven sisäkahva hajoaa joka kisassa... ehkä ne tarttis kattoa parempaan kuntoon. Roiskeläpät on autoon laitettava, sen verta viime syksystä opin.
Sit toki ois nää mitä jäi syystauolla tekemättä, pakoputkisto ja vaihteensiirto. Voi olla että jäävät nytkin tekemättä... Nii ja tietysti traileriin tarttee vaihtaa kesärenkaat, kilpuriin ne jo vaihdoin.
Kesäkauden kilpailuohjelmaa olen jo vähän mietiskellyt, ainakin sen verran että aloitus tulisi olemaan siellä missä viime vuonnakin...

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kevättä kohti

Ompas taas tää inspiraatio kovasti hukassa. Toki on tässä välissä sairasteltukkin, mut se on sivuseikka.
Mutta kävin tänään kääntymässä tallilla, sen verta katselemassa että

A) Sinne pääsee taas sisään irroittamatta ovea
B) Kaikki on sulanutta
C) Mistä ihmeestä koko auton päälle on tullut neulasia???

Pihalta tuli vastaan iloinen yllätyskin, 7mm lenkkiavain. Aivan minähän semmoisen tuossa talvella hukkasin. Yllättävän hyvin säilynyt pihassa...
Nooh jos huomenna sais vaikka nastat alta poies ja vaikkapa keulaa purettua vaurioiden tarkastamiseksi...

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Olihan tätä jo odotettukkin

Eilen oli sitten talvikauden päätös Häijäässä. Aamupäivän aikana ei mitään erikoista, mitä nyt järjestäjien aikataulu tuntui melko päättömältä. Ensiksi kauhea kiire ja sitten pari tuntia tyhjää...
Kisassa ajettiin samaa tietä 3 kertaa, tienä toimi "legendaarinen" Perämaa.
EK 1:
Sujuu ihan ok, 3km paikkeilla oleva pelto oikea tulee melko reippaasti tauluun. Tuloksena liippi jonka oikenemista en edes itse meinannut uskoa. Vähän eteen päin niin tultiin kuvan mutkayhdistelmään, jossa myöskin meinasin väkisin saada auton ulos. Vielä kädet riitti ja loppu varmasti maaliin. Tuloksena 2. hitain luokassa.
EK 2:
Koko alkupätkä odotetaan tuota liippipaikkaa, että missäs se taas olikaan. Muilta osin pätkä tulee ihan mukavasti, mutta 500m ennen maalia tulee napattua vähän liian läheltä sisäreunaa ja penkka nappaa autoon kiinni. Tuloksena 130 astetta ympäri ja perä edellä vastapuolen penkasta läpi. Se oli siis urani ensimmäinen rehellinen ulosajo, ennusmerkkejä tästä on kyllä jo pidemmän aikaa ollut. Paikalla on kymmenkunta ihmistä jotka saavat meidät takaisin tielle n. 1,5 minuutin aikahäviöllä. Kytkinkin toki rupeaa moisesta sauhuamaan, mutta maaliin ajellaan.
Huollossa tarkistetaan että kaikki ok, lunta on joka puolella mut haitanneeko tuo...
EK 3:
Nyt ajellaan sitten tosi varovasti, ihan pelkässä urassa koko pätkä. Jälkeenpäin kun katsoo niin vauhdillisesti mennään monessa kohtaa paljon hiljempaa mitä edellisillä kierroksilla, mutta maaliin ajelu ainoana tavoitteena olikin tässä vaiheessa. Pätkäaika silti luokan 2. hitain eikä hitain.

2 vuotta sitten minulla oli vain kori, kasa osia ja 1 rallikilpailu kuskin paikalla. Nyt minulla on kilpuri, 1 nousupiste ja takana jo 8 rallia kuskina. Välissä on ollut useita riemun hetkiä ja täydellisiä vitutuksen hetkiäkin. Nyt useampi jo kyselee, että koskas vaihtuu isompaan autoon. Miksi pitäisi vaihtaa isompaan? Tällä autolla minulla on varaa ajaa juuri niin paljon kuin haluan, kun ei tarvitse joka kisan jälkeen remonttia tehdä. Renkaat eivät kulu, niin niitäkään ei tarvitse koko aikaa olla ostamassa (4 rallia nyt takana noilla käytetyillä Misukoilla, en ole huomannut niissä mitään muutosta...). Ja jos jotain hajoaa, niin vakio-osia saa aina kohtuu edullisesti. Toki tekisihän sitä mieli vähän enempi saada puhtia tähän autoon, vakiokoneessa kun on ehkä ne 70 hevosvoimaa.
Auton laitoin tänään seisontaan, kevättä varten täytyy tarkistella monia paikkoja ja uusia joitain osia, esim. vesiletkut näyttävät siltä että kaipaavat uusintaa...

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Palkinnot kotio!

Siinä se nyt on, elämäni ensimmäinen palkinto. Luokkavoitosta, Raision Rallispeciaalissa. Eipä tuntunut ihan realistiselta vielä eilen...
Lauantaina kun kaivelin tallin ovia auki niin hakkailin jäitä poies jollain löytyneellä raudan kappaleella. Noh, kuten arvata saattaa ei selkäni tästä oikeen pitänyt... Mutta ei se ihan totaalijumitukseenkaan mennyt, joten päätin että Panacodia ja Buranaa nassuun, tavarat kyytiin ja auto kärrylle.
Aamulla olotila ihan kohtuullinen, joten nokka kohti Raisioa. Paikan päällä radan kiertely, olihan tuo todellakin hieman muuttunut siitä kun kaksi vuotta sitten kävin ajelemassa elämäni ensimmäisen rallin täällä... Mutta parempaan ja ajettavampaan suuntaan.
EK 1:
Melko jäinen lähtöpaikka meinaa jättää Skodan lähtöviivalle, mutta pikkuhiljaa se siitä etenee... Ensimmäiseen kurviin jossa sitten käydään ihan heti penkassa, on meinaa pikkase liukasta... Loppu kierros menee liukastellessa, tuloksena silti luokkapohjat, hulppealla 0,5 sekunnin erolla.
EK 2:
Nyt pito on jo huomattavasti parempi ja meno sen mukaista. Kunnes 300m ennen maalia olevassa risteyksessä tullaan melkosella liipillä ja kässärin avustuksella spinnataan. Noh pakkia päälle ja meno jatkukoon, tässä kohtaa ajattelin voittohaaveiden menneen, aikaa kun meni ainakin noin 10 sekuntia. Vaan mitä vielä, 7,1 sekuntia tuli takkiin... pakkohan sitä ois vielä sitten koittaa...
EK 3:
Nyt vaihdetaan ajosuuntaa, hieman ehkä varoen, mutta ihan mukavasti. Tuloksena pohjat, 4,3 sekunnilla, joten viimeiselle olisi enää kirittävää 2,3 sekunttia...
EK 4:
Lähdössä päätetään, että tuohan ero ajetaan kiinni. Erittäin puhtaasti ja "kiskoja pitkin" tullaan. Puskakellolla kellotettiin pari sekuntia paremmin mitä edellinen. Näin on ja se riittää! Pohjat 4,5 sekunnilla ja voitto 2,2 sekunnin erolla!

Palkintojen jaosta muisto mukaan ja hyvillä mielen kotimatkalle, auto vaikuttaisi yhä täysin ehjältä. Eikun nesteiden tarkistus ja pultit kireelle. Lauantaina mennään taas... toivottavasti.