lauantai 25. helmikuuta 2012

Homma haisee

Kilpuria koitin mennä viikolla hieman tuossa maantiellä, että toimiihan nyt se myös ajossa. Ja toimiihan se, melkeempä paremmin mitä ennen. Ei pauku bensat edes moottorijarrulla enään, tais olla virrat hieman vähissä aiemmin...
Mutta kyllä se kytkinkin haisee, tosin lähinnä vain kun seisoo paikallaan. Se ei kyllä luista yhtään, joten siinä mielessä on hyvä tilanne. En nyt tässä kelissä sitä rupea vaihtamaan. Sen lisäksi ajattelin koittaa metsästää sinne sintterilevyn, jos semmoisen suinkin vaan jostain saa...
Kytkintä uhmaten päätin kuitenkin jatkaa kautta sitten kahdella kisalla vielä, et tarttis vielä n. 40ek-km kestää...

lauantai 18. helmikuuta 2012

Ei hyvää päivää...

Kävin sitten purkamassa vanhan päävirtakatkaisijan ja sieltä paljastui kyllä melkoinen pommiviritys...
Kuten kuvasta näkee, on katkaisijaa jouduttu "modifioimaan" jotta se on mahtunut paikallensa. Olisikohan kannattanut jättää niitä turhia kytkimiä pois jotta olisi mahtunut ilman leikkamista... Toisekseen katkaisijan kytkentä oli aivan käsittämätön, aivan kun olisi vain katsottu et puolet johdoista toiseen napaan ja loput toiseen. Ei kai sen nyt ihan niin pitäisi olla? Loppujen lopuksi katkaisija on mennyt selkeästi oikosulkuun ja ruvennut sulattamaan itseänsä, tietysti sitä auttoi myös ilman liittimiä liitetyt johdot... Melko turvallista.
Vaihdoin sinne nyt sitten uuden tilalle, samalla uusin vähän liittimiä ja johdotuksia. Kumma juttu, että startti rupesi pyörimään kuin normaalissa autossa ja käyntiäänikin taas muuttui... Mutta sähkölaitteet tuntuisivat toimivan, ainoa minkä sain pimeäksi oli tuo hieno öljypainemittari, se mitä ei muutenkaan siinä edes tarttis olla... Täytyy kyllä joku päivä koittaa ajaa vähän ettei tuu mitään johtojen lämpenemisiä ilmi.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Onnistumisia ja pikkuvikoja

Eilen kävin sitten Nurmijärvellä ajelemassa pienoisrallin, päädyin tähän ratkaisuun sen sijaan että osallistuisin seuraavaan SM-sarjan kilpailuun Oulussa. Autoon oli lisätty pakkasnestettä ja bensaa viime kisan jäljiltä. Aamulla ei mitään erikoista missään, joten eikun matkaan.
EK 1:
Ensimmäinen paniikki tulee pätkän lähdössä, kun meinaa tulla kiire laittaa varusteita paikallensa. Komeasti ajallaan kaikki saadaan kumminkin paikkaansa ja päästään lähtemään. Pätkähän oli tehty Nurmijärven Golf-keskuksen ympäristöön, mutta oli yllättävän mukava ajettava! Ei mitään täysin hidasta syheröä, mutta monipuolista tietä. Tuloksena yllättävä luokan 7. sija (13 starttas!).
EK 2:
Sitten päästiinkin "oikeelle tielle", melko leveetä latua mutta ihan mukavaa sellaista. Huippunopeudessa kun otetaan turpiin niin se näkyy pätkäsijoituksessa, 10.
Tämän jälkeen oli pikainen tauko, jossa huoltomies tulee ensimmäisenä at-jonoon toteamaan: "sitähän on oikeen kilpaa ruvettu ajamaan". Oltiin hieman hämillämme kun ei oltu autossa tuloksia siihen asti seurattu, oltiin peräti kuudennella sijalla! Kakkosen at-jonossa oltiin huomattu pikkuvika, lasinpyyhkijät ei toimi. No minähän olin taas polttanut niistä sulakkeen, helppo juttu korjata. Sehän olikin sitten ainoa asia mitä tauolla tehtiin...
EK 3:
Edellisen maalissa meille oli huikattu, että tämä pätkä olisi melko isoa tietä. Ja niin se olikin. Pitkät matkat mentiin niin kovaa kuin auto vaan kulkee, eli alle moottoritienopeutta. Tätä sitten koitin luonnollisesti paikata ajamalla mutkissa kovempaa, muutama liippi tästä syystä syntyi. Tuloksena pätkän 9. sija.
EK 4:
Viimeinen oli sitten päivän pisin. Tosin sinne pääseminen oli tuuri kauppaa. Siirtymällä risteykseen rullatessa kytkin pohjassa auto sammui. Se teki saman myös pätkän jonoon mentäessä, jolloin käynnistäminen rupesikin olemaan jo hankalaa. Kipinät sinkoilivat päävirtakatkasijasta, mutta kyllä se vaan lähti vielä käyntiin. Sitten alkoikin kova taistelu että saatiin pidettyä auto käynnissä, liikkeessä ja paikallaan. Tuli jäätyä tyhmänä ylämäkeen seisomaan kytkimen varassa... Mutta lähtöviivalle selvittiin.
Pätkän alussahan kävi sitten ilmi, että kytkin luistaa isoilla vaihteilla kun oli tietysti hieman lämmennyt... Onneksi parin kilometrin päästä se rupesi pitämään, mutta minulle taisi tulla pieni tappomieliala siitä. Tosin se tappo oli lähellä koneelle, sen verta pitkiä matkoja mentiin taas niin paljon kuin auto jaksoi vaan kulkea. Toisaalta sitten oli taas kerran se yksi kurvi muutaman kilometrin suoran jälkeen joka kääntyikin hieman enemmän... Mutta kuten kuvasta näette, hyvin se siihen taittui. Aika 8. nopein.
Takaisin kilpailukeskukseenkin selvittiin ja lopputuloksissa sija oli kahdeksas. Omasta mielestäni ehkä ajamistani kisoista paras, uskalsi ajaa niinkuin tuota vähän pitäisikin ajaa. Nyt on jopa niin pelottava ajatus, että kaipaisi lisää tehoa...

Mutta kaikessa hyvässä on varjopuolensakkin, trailerille ajaessa paljastui vaurioita. Nimittäin pakkivalot jäivät päälle vaikka virrat oli käännetty pois sekä avaimesta että päävirtakatkasijasta. Tänään menin sitten koittamaan ja kyllä, Skodassa on tällä hetkellä koko ajan päävirta päällä. Eli katkaisija on ainakin rikki, tiedä mitä muuta sitten vielä... Käynnistäminen kun on muuttunut ajan myötä hankalemmaksi, startti kun ei tunnu kunnolla pyörivän. Voi olla että selviän vain katkasijan uusimisella, mutta kaiken varalta päätin etten lähde jatkamaan kilpailukautta sprinttiin ensi viikolla. Katselee mielummin ajan kanssa varmaksi tuon sähköpuolen. Mutta ehkä vielä talvella yksi kisa ajellaan...

PS. Galleriassa olevat videot eivät näemmä toimi sivuilla, eli ne pitää ladata omalle koneelle jotta saa äänet kuuluviin. Lataaminen onnistuu kuvan oikeessa alanurkassa olevaa nappia painamalla.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kukkapuska!

Lauantaina oli sitten se SM-sarjan avauskilpailu Orimattilassa. Valmistautuminen meni melko viime tippaan, siviilipyörissä ei tietenkään pysynyt ilma ja kaikkea muuta pientä oli vielä viimeisinä päivinä. Eikä tuo pakkanen ainakaan helpottanut asiaa. Huoltoautossa kun ei ole minkään valtakunnan moottorinlämmitystä, mutta niin vain lähti -28 lämpötilassa käyntiin joten matka saattoi alkaa...
Kisapaikalla ensimmäinen jännitys oli, että lähtisikö Skoda käymään. Ja sehän lähti liki ensiyrittämällä ilman mitään murheita! Onse vaan ihme laite... Kilpailupaikalla ja katsastuksessa ei mitään ihmeellistä, ainoastaan meinas olla vähän kiirettä kun katsastus eteni melko hitaasti... Mitattiin muuten ensimmäisen kerran äänet, 94dB oli tulos eli sopiva.
EK 1:
Erittäin vaihtelevaa tietä, muutamia pikku paikkoja. Ajo sujuu... varoen, melkoista hakemista että paljonko sitä uskaltaa renkaisiin luottaa ja et millähän vaihteella sitä kuuluis missäkin kohtaa ajella. Tuloksena luokan viimeinen.
EK 2:
Leveää lentokenttää, täydellistä myrkkyä siis. Siihen vielä päälle vähän varovaisuutta niin viimeinen sija on tosiasia. Skodassa oli huippuja vain 115km/h...
Tämän jälkeen oli tauko, jossa muutaman kerran kyllä muistutetaan että millä sijalla ollaan ja että nainenkin on edellä (Hienoa Netta!). Nooh mittarista vähän bensaa ja seuraavalle.
EK 3:
Jälleen aika vaihtelevaa latua, vähän rupeaa jo ajamisen juonesta saamaan kiinni. Tuloksena tokavika.
EK 4:
Erittäin vaihtelevaa tietä, pari pikku tilannetta mahtuu jo joukkoon ja muitakin sähellyksiä ihan tarpeeksi. Eroa tulee kärkeen paljon, mutta luokassa jää taas yksi taakse.
EK 5:
Pääasiassa isoa tietä, mikä on vaan myrkkyä. Ekaan kurviin tosin koitan väkisin suorittaa sisäimun, mutta omin voimin tullaan takaisin tielle. Sijoitus tuttu ja turvallinen tokavika.
EK 6:
Päivän lyhin pätkä, mutta suurin tilanne saadaan täällä. Takapiikkin jo taas "perinteisesti" ylikovaa, mutta maalissa se todellinen liippi sitten saadaan aikaiseksi. Auto jo ennen kurvia vähän linkkuun ja komeasti selvitään. Jälleen tokavika.
Tästä sitten maaliin, jossa jäädään odottelemaan ennen "maalilavaa". Syykin selviää vähän ajan päästä, kun viitotaan ajamaan vasempaan reunaan. Tulimme luokassa kolmanneksi ja täten piti osallistua podium sermoniaan! Voi pojat, eihä me hävitty kuin 5,5 minuuttia voittajalle! Oli meinaan melko kummallinen fiilis siinä olla kukitettavana... Muutenkin aika erikoista olla haasteltavana lähdössä, maalissa ja tauolla, mut tää on sitä SM-touhua...

Tänään kävin vaihtamassa autoon taas siviilipyörät alle ja kattelemassa muutamia pikkujuttuja jo valmiiksi, kilpailukausi kun jatkuu jo tulevana lauantaina...

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Vitonen korkattu

Pakoputki on taas kiristetty paikallensa (muttei vaihdettu), siviilipyörät alla, ja niissä on myös vähän ilmaa, joten kävin tuossa maantiellä koittamassa. Nuo siirtopyörät kun ei kovin häävissä kunnossa ole, niin ei se mikään maailman mukavin kokemus ollut. Mutta viitosvaihde on toimiva, se oli pääasia mitä pitikin testata. Ja samalla kävi ilmi että laatikko taitaa olla melko suorahampainen, ainakin meteli autossa on sen mukainen...
Pientä orastavaa sähköhäikkääkin ilmeni, se tosin voi olla täysin tuosta pakkasesta johtuvaa että nuo mittariston merkkivalot rupesivat elämään täysin omaa elämäänsä. Toki jos tuonne mahtuisi sorkkimaan, niin vois tarkastaa että onhan liittimet kunnolla kiinni...
Huomenna auto päiväksi lämpimään talliin ja pieniä teippaushommia on ohjelmassa.