H-hetki lähestyy...

Tänään tuli töistä raahattua vähän hyllyjä tulevia varaosia varten, kätevämpää pitää tavaroita hyllyssä kuin lattialla...
Samaan varastoon on ilmestynyt myös pino pyöriä jo odottamaan testausta että menisköhän ne alle, yksi sarja kisapyöriä vanteineen tuli ostettua. Löysin myös yhden sarjan kotinurkista missä näyttäis olevan Skodaan sopivat vanteet ja 10-15 vuotta vanhat siviilipyörät päällä... Niillähän vois vaikka yhden sprintin käydä ajaas.
Auton siirto tapahtunee viikolla 19, jolloin lähtee projekti todenteolla käyntiin.

Kurkkaus talliin...

Iski sitten viime lauantaina tämmönen perinteinen nuorten ihmisten tauti, noidannuoli. Noh tässä saikulla ollessa oli hyvää aikaa käydä kävelemässä mahdollisella harjoituspätkällä ja siinä samassa tehdä kurkkaus tulevaan talliin. Autohan ei siis vielä ole itselläni tallissa, reilun kuukauden päästä se on tarkoitus siirtää. Mutta kun tallin kuntoa katsoo, niin mahtaakohan onnistua... Taitaa olla pieni talliremontti vielä edessä...

Blogin nimen tarinaa osa 2

Mopon jälkeen nälkä kasvoi syödessä ja tuli käytyä ostamassa täysin uusi kevari. Toki Kiinassahan se laitos oli valmistettu... Ja sen mukainen oli laatu...
Pyörässä oli pieni "ominaisuus" joka hajotti säännöllisin väliajoin takalampun polttimon ja tiputti kaikki vilkut... Siitä syystä päätin että vaihdampa siihen Led-lamput. 2 vuoden aikana sain juuri ja juuri siihen toimivat led-vilkut ja takalampun...
Muutenkin kiinan ihmeen sähköpuoli oli erikoinen, kerran meni akkunapa poikki, maadotusjohtokin joskus irtoili. Sähköhommia sen kanssa tuli tehtyä tarpeeksi ja nimeni mukaisesti ei erityisen onnistuneesti aina...
Kevarin jälkeen kun auton ostin, niin siihen en enää itse yrittänytkään mitään tehdä. Totesin että helpommalla pääsen kun jätän ne ammattilaisten hoidettavaksi. Olinhan noista kaksipyöräisistäkin tekniikan huoltotoimenpiteet jättänyt ammattilaisille...

Mutta nyt pitäisi ihan itse rakennella kilpa-autoa. Onneksi sain houkuteltua projektiin mukaan myös mekaanikon taitoja omaavan kaverin, ettei ihan tarttis arpoa mitä tekee. Ostin myöskin Haynesin tekemän Favoritin korjausoppaan, joka lienee kultaakin arvokkaampi hankinta projektin onnistumiseksi...

Blogin nimen tarinaa osa 1

Ajattelimpa kirjottaa, että miksi blogi on nimetty tuolla tavalla ja miksi kutsun itseäni tumpeloksi.
Noh
14-vuotiaana ostin ensimmäisen moottorillisen kulkuneuvon, tietenkin mopon. Kyseinen mopo oli tyylikäs Solifer Suzuki S1. Itsevarmana kaverina päätin, että maalaan sen koska en pitänyt tehtaan valkoisesta väristä. Joten ensimmäisenä talvena mopon oston jälkeen, purin mopon lähes atomeiksi...

Väriksi valitsin sinisen ja tietysti kunnon pikkupoika henkeen Mastonin valikoimasta. Muistaakseni 3 spraypulloa meni kaikkien katteiden maalaamiseen, tosin ensimmäinen pullo meni vähän haaskuuseen kun en tienyt mikä siinä purkissa oli suojusta ja mikä suutinta = otin suuttimen irti ja sen jälkeen suihku oli "vähän" laveaa. Lopputuloksena oli kyllä sininen mopo, mutta myös erittäin siniset kädet...

Keväällä se sitten oli hieno ajella sinisellä mopolla ja ootella mopokortin saamista. Mutta eihän se maali siinä pysynyt, alkoi heti rapistumaan. Ja minä mietin että miksi hemmetissä...
Kunnes joku viisas kysyi että hioitko niitä osia ollenkaan tai lakkasitko niitä. No enpä tullut niin tehneeksi...
Joten eikun seuraavana talvena taas mopo atomeiksi ja hiomaan osia. Nyt tajusin jo pitää spray purkeissa suuttimen paikallaan ja ostin sitten pari pulloa lakkaakin, joskoha se maalipinta nyt pysyis...
Kyllähän se pari kuukautta oli ihan kaunis, kunnes tankista alkoi maali kuplimaan. Niin aattelin että en sitä uskalla hioa kun oli niin erikoisen olonen pinta, niin no miksihän se maali ei ekalla kerralla pysynyt...

Oli siinä mopossa muitakin hienoja viritelmiä,mm. ostaessani sen siinä oli ns. Power Filter (= vapaavirta suodatin) joka oli kyllä hieno, mutta eihän mopo toiminut ellei sinne väliin laittanut nenäliinaa...

Feivoritin historiaa

Ostettu yksilö ei ole mikä tahansa Favorit, vaan yksi niistä legendaarisista UFM -tunnuksen omaavista, tosin nykyään tämä yksilö on punakilpinen. Ollut siis uudesta asti kilpa-autona ja täten omaa erittäin pitkän historian sisältäen mm. 6 (!) MM-rallia.
Tekniikaltaan autohan on vakio, kaaret on aikoinaan tehdas luokitellut, joten niihin ei muutoksia saa tehdä (ei muuten yksikään putki ole nykysääntöjen mukainen...).
Työtä kyllä piisaa ennen kuin auto saadaan viivalle...

Tumpelon historiaa osa 2

Eletään marraskuuta 2007 ja ralli.net:n markkinoilta löytyy ilmoitus, että haetaan kartturia Lada Samaraan. Paikkakunta näyttäisi olevan melkeen naapuripitäjä, joten piruuttaan otan yhteyttä kaveriin ja menen katsomaan että mihin sitä pitäisi istahtaa... Ja se on menoa sitten, ajovarusteita ostelemaan ja lisenssi tilaamaan. 2008 Helmikuussa se suuri päivä sitten koitti, ensimmäistä kertaa rallissa auton sisällä. Tuloksesta viis, maaliin kuitenkin selvittiin...
Mutta kuitenkin oli halu koittaa itsekkin sitä ajamista, tuossa vaiheessa tosin aattelin et eihän mulla semmoseen voi olla varaa. Keväällä tuli sitten aateltua et ei kai sitä pakko ois omalla autolla ajaa, vuokraamalla varmaa pääsis johonkin kohtuulliseen hintaa... Eikun ilmotusta ralli.nettiin ja parin soiton päästä olinkin sitten vuokrannut auton toukokuun lopussa ajettavaan sprinttiin. Eikun sunnuntai aamuna kisapaikalle kattelemaan että mimmosella kilpurilla sitä kisaa pitäis ajaa, kävinhän mää sitä koittaa siinä kun ajeli sen varikolta katsastuspaikalle (100m/suunta). Melkeen kytkimen siitä autosta taisin polttaa ja vaivaiset 14 sekunttia hävisin kärjelle (2km radalla). Mutta hauskaa se oli...
Sen jälkeen tasasesti istuskellut Samarassa kyydissä ja aina välillä vuokrannut auton kisaan, aina eri auton. Vastoinkäymisiä niin Samaran kuin vuokra-autojen kohdalla on tietysti ollut, vuonna 2009 ilmottauduin moneen kilpailuun ja alta puoliin niistä edes pääsin mukaan...
2010 tuli vihdoin koitettua takavetoakin ensimmäisen kerran eläessäni, tietysti suoraan reilu 200 heppaisen kilpurin muodossa. Tulipa sillä ajettua elämäni ensimmäinen ralli kuskin paikalta... Mutta helmikuussa 2010 eräs puhelinsoitto muutti sitten tulevaisuuden kertaheitolla. Seuratoveri päätti tarjota minulle kilpuriansa. Kuukauden päivät sitä mietittyäni päädyin sen sitten ostamaan. Ja kas lapsuuden unelma omasta kilpa-autosta oli toteutunut, Skoda Favorit ryhmä N on minun...